ANIMAATIOTARINA: Puunhakkaaja ja kääpiöt

kuva4-muutos-animaatio-nettiversio

 

 

 

 

 

 

 

 

“Puunhakkaaja ja kääpiö”

Elipä kerran metsämökissä puunhakkaaja nimeltä Laivuri. Hän oli hyvin köyhä. Hänellä ei ollut peltoa eikä muuta.
Keskellä aamua hän meni puita hakkaammaan polttopuita varten. Sen jälkeen hän meni marjaan. Marjoja poimiessaan Laivuri tapasi karhun. Hän säikähti pahan kerran ja juoksi pakoon.
Karhu katsoi masentuneena Laivurin perään, sillä karhulla ei ollut tarkoitus säikyttää puunhakkaajaa.
Puunhakkaaja meni kotiinsa ja lukitsi ovensa tiukasti. Hetken kuluttua hän raotti ovea ja katsoi, onko karhu pihalla. Puunhakkaaja näki karhun ja kysyi: “Mitä sinä haluat minusta?”. Ja karhu vastasi: “Voisitko sinä auttaa minua?”
Silloin ilmestyi velho puun takaa! “Seis, et saa pyytää apua!”, huusi velho. Laivuri oli ihmeissään – mitä tämä oikein tarkoittaa. Karhu sanoi: “Miksi hän ei saa auttaa, miksi en saa vapautua tästä taiasta?” Velho sanoo: “Et saa vapautua taiasta, koska olet ollut niin hyvä kääpiönä (ihmisiä kohtaan)!” Karhu sanoi: “Auta minua!” Silloin Velho lähti!
Puunhakkaaja huomasi maassa erikoisen pullon. Pullo sisälsi vaaleanpunaista ainetta. Puunhakkaaja kysyi: “Mikä tämä on?” Karhu sanoi: “Se on juuri se taikalääke, jolla minä vapaudun. Anna se minulle!”
Ja karhu joi pullosta! Kuului pamaus – ja karhu muuttui kääpiöksi. Kääpiö sanoi: “Nyt mene omaan kotiisi ja katso pöydälle”. Laivuri meni kotiin ja näki kulta-arkun pöydällä ja ison kasan timantteja. Laivuri kiitti kääpiötä ja oli iloinen – nyt hän ei ollut enää köyhä!

– Sen pituinen se! –

tekijät: Sinisen Kuun tähdet, 2004